taustaa
Keltanokka
Aikaisempaa kokemusta kirjoittamisesta minulla ei siis ollut, hyvä kun olin osannut kirjoittaa nimeni. Muistissani on aina säilynyt tapahtuma ensimmäiseltä luokaltani. Ylpeänä kirjoitin uuteen punaiseen kynäpenaalin kylkeen mustalla paksulla tussilla nimeni tavumerkein: JA-ANA.
Sitäkös kaikki luokkatoverini nauroivat ja opettaja huokaisten totesi minun todellakin tarvitsevan äidinkielen opetusta. Oppilaana en ollut kynäpenaalin terävintä kärkeä, joten taisikin siitä syystä mennä näin pitkään sisäistää nuo asiat.
Kokemattomana keltanokkana luonnehdin itseäni satuilijaksi, en kirjailijaksi. Suurin kompastuskivi matkani varrella on ollut juuri kielioppiasiat. Mielikuvitusta riittää, mutta tapa ilmaista ja kertoa asia ymmärrettävästi on ollut niin vaikeaa. Jopa niin, että olen meinannut painaa usein kaikille kirjoituksilleni Delete-nappulaa... ja mököttää koko lopun elämääni.